Tutkimuksessa selvitettiin kahden erilaisen jälkikäsittelyn vaikutusta kromipinnoitettujen teräskappaleiden korroosio-ominaisuuksiin mittaamalla kappaleiden korroosiopotentiaalit ja –virrantiheydet suolaliuoksessa. Korroosiopotentiaali on yhteydessä näytteen korroosioalttiuteen ja korroosiovirrantiheys korroosion etenemisnopeuteen. Kolmesta tutkitusta näytteestä yksi oli käsittelemätön referenssinäyte ja kahdelle muulle suoritettiin hieman toisistaan poikkeava jälkikäsittely, jolla pyrittiin parantamaan pinnoitteiden korroosiosuojaa.
Mittaukset suoritettiin Solartron 1287 –potentiostaatilla potentiodynaamisena polarisaatiomittauksena 3-elektrodikytkentää käyttäen. Tulokset kerättiin Corrware-ohjelmalla ja näytteiden korroosiopotentiaalit sekä –virrantiheydet määritettiin saaduista polarisaatiokäyristä graafisesti Tafelin menetelmällä.
Kuva 1: Polarisaatiokäyrät
Lopputulokset
Jälkikäsiteltyjen näytteiden korroosiopotentiaalit ja -virrantiheydet olivat itseisarvoltaan pienempiä kuin referenssinäytteellä, joten ne olivat vähemmän alttiita korroosiolle ja korroosioreaktiot tapahtuivat niissä hitaammin. Pinnoitteen jälkikäsittelyillä saavutettiin siis haluttu korroosio-ominaisuuksia parantava vaikutus käsittelemättömään näytteeseen verrattuna. Kahdesta jälkikäsittelymenetelmästä jälkimmäinen paransi korroosio-ominaisuuksia hieman enemmän kuin ensimmäinen.
