Lujuustutkimuksessa selvitetään kappaleen lujuus staattisilla tai dynaamisilla vetokokeilla. Yleisin rakenteiden rasitusmuoto on staattista eli pysyvää kuormitusta. Näissä tilanteissa rakenteiden jännitykset ei saa ylittää myötölujuutta. Tätä myötörajaa voidaan pitää lujuuslaskujen lähtökohtana, sillä jännitykset jäävät kimmoalueelle ja venymät palautuvat jännityksen poistuttua. Vetokoneella tehtävällä aineenkoetuksella saadaan mitattua materiaalin lujuusominaisuudet, josta piirretään jännitys-venymäkäyrä ja josta voidaan erottaa kimmoalue, tasavenymäalue ja kurouma-alue.
Muita lujuusominaisuuksia (dynaamisia), joita materiaaleista tutkitaan ovat vaihtelevan kuormituksen alaisena olevat kappaleet ja rakenteet, jolloin tutkitaan väsymislujuutta. Väsymislujuus on aina pienempi kuin myötölujuus. Iskumaisissa kuormitustapauksissa tärkeä tieto on materiaalin iskusitkeys, jota tutkitaan iskuvasaralla esimerkiksi Charpyn iskuvasaratestillä.
Muodonmuutoskykyyn vaikuttavat:
- kuormitusnopeus: kuormitusnopeuden kasvaessa lujuus kasvaa
- lämpötilasta: lämpötilan noustessa lujuus pienenee
- mikrorakenne
- voimakkaat jännityskeskittymät edistävät sitkeyden pienenemistä
- iskusitkeyteen vaikuttaa iskumaisen kuormituksen nopeus
- lämpötilan laskiessa iskusitkeys pienenee.
